Sivut

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Arvonnan voittaja on...


Keväisen kosmetiikkapaketin puolueettomassa arvonnassa voitti...



Johanna Aaltonen :) Voittajaan on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä.
Kiitos osallistuneille, ehkä jo pian arvotaan jotain muuta.

Mukavaa alkavaa viikkoa,

Elisa


Vinkit uusperhe-elämään

Kun reilu kaksi vuotta sitten aloitimme yhteisen taipaleen pienenä uusperheenä ihmettelin välillä kuinka vähän on tarjolla asiantuntevaa tietoa ja neuvoja. Esimerkiksi Väestöliiton ja Suomen Uusperheen liiton tekstit ovat hyviä, mutta kaipasin enemmän myönteisiä kokemuksia ja onnistumistarinoita. Googlettamalla kun usein tämän aiheen tekstit on usein "En kestä/en rakasta mieheni lapsia", "Kannattaako jatkaa?", "Mitä teen?"- tyyppisiä. Minä halusin tietää saanko ja voinko todella rakastaa puolisoni lasta näin paljon, onko minulla siihen oikeus? Rakkauden määrä oli yllätys koska lähdin liikkeelle ilman mitään ennakko-oletuksia. Uskon nyt tietäväni edes hitusen siitä miltä tuntuu saada maailmaan oma lapsi.

Luin uusimmasta Kaksplussasta, että joka kymmenes alle 18-vuotias elää uusperheessä. Se tarkoittaa, suurta määrää lapsia ja vielä suurempaa määrää aikuisia pohtimassa uusperheyden ehkä kinkkisiäkin kiemuroita. Mehän emme yksilapsisena perheenä edusta sitä ehkä tyypillisintä mielikuvaa uusperheestä, jossa on minun ja sinun lapset. On eri asia puhua suuresta kuin pienestä perheestä ja siksi puhun vain meidän näkökulmastamme. Me olemme asuneet yhdessä alle vuoden, mutta sekä minulta että mieheltäni löytyy aikaisempaa kokemusta uusperheenjäsenenä. Tässä siis muutama vinkki joiden avulla voi saada otetta omiin pohdintoihin ja uskallusta heittäytyä uuteen elämänvaiheeseen.




UUSPERHEEN TUKIPAALUT

1. Hyväksy historia
Kaikki uusperheet ovat kaiken aikaa tekemisissä historian ja nykyisyyden kanssa. On entiset puolisot, historia heidän kanssaan ja suhde uuteen puolisoon. Yhteinen matka saattaa alkaa hyvin yllättäen tai erosta on ehkä kulunut jo vuosia aikaa. Joka tapauksessa oma ja toisen menneisyys on käsiteltävä ja hyväksyttävä jollain tasolla jotta voi uppoutua uuteen rakkauteen. Mikäli vanhoja jutut hautaa ne voivat aiheuttaa kitkaa tulevaisuudessa jopa erinomaisessakin parisuhteessa. Hyväksy siis eksä ja pieleen mennyt avioliitto, niin oma kuin toisen. Hyväksyminen ei ole aina helppoa ja sitä voidaan ajatella prosessina, jossa pienin askelin vapaudutaan vanhoista taakoista. Ja lopulta askel on kevyt.

2. Anna aikaa

Etenkin lapset tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen yllättävään tilanteeseen, nenännyrpistys ei suinkaan tarkoita ettei lapsi tykkäisi vaan voi pikemminkin viestittää "tykkään sinusta mutta en tiedä miten minun pitäisi olla...". Pyri olemaan rauhallinen: vaikka rakkaus sekoittaa pääsi ja haluaisit herätä toisen vierestä joka aamu on parempi painaa alussa hieman jarrua kuin syöksyä päistikkaa tuntemattomaan. Paras keino on yrittää ottaa elämä päivä kerrallaan ja pikku hiljaa luoda omia haaveita ja toiveita suhteelle ja perhe-elämälle. Itse olen aika vauhdikas luonne ja teen päätöksiä nopeasti. Minulla oli heti suhteen alusta hyvin varma olo ja omaksi hämmästyksekseni halusin edetä hitaammin kuin koskaan ennen. Odotus ja ikävä palkittiin puolentoista vuoden kohdalla kun muutimme yhteiseen kotiin ja välimatka jäi enää muistoksi. Muutto teki meistä perheen joka on pieni mutta tiivis trio.

3. Vältä ennakkokäsityksiä

Uusperhe-elämä on liian monimutkaista, ei voi onnistua. Kamalat exät, erot kasvatusnäkemyksissä, lasten riidat... Ennakkoluuloja ja Epäileviä tyyppejä aina löytyy, joskus hyvinkin läheltä. He saattavat suhtautua hyvinkin negatiivisesti onneesi. On olemassa myös ihmisiä joiden mielestä "uusperhetouhu" on ydinperheiden rikkomista. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kuunnella heitä. Läheisiä on hyvä kuunnella, mutta ethän anna heidän mielipiteidensä vaikuttaa päätöksiisi? Kliseisesti, kuuntele sydäntäsi.

4. Puhu

Kaikkein tärkeintä on kommunikaatio kaikkien perheenjäsenten välillä. Emme vain kahdestaan päättäneet muuttaa vaan kuulostelimme myös silloin 4-vuotiaan pojan ajatuksia. Myös hän halusi että olemme enemmän yhdessä, ikävä näkyi eniten hänessä. Arvostan paljon sitä että meillä puhutaan asiat halki, vaikka se välillä sattuisikin tai ei ehkä olisi mitään sanottavaa. Näin vanhat jutut voi jättää taakse ja jatkaa ilman painolastia.

5. Pitkä piina = Pitkä pinna

En sano että tottuminen lapsiperhearkeen olisi ollut helppoa. Lapsen pitkä ja voimakas uhmaikä on ollut raskasta ja on ollut hetkiä kun on tuntunut että arki on pelkkää seilaamista tunnemyrskystä toiseen. Kärsivällisyyteni on kuitenkin ihan eri mitoissa kuin alussa ja nykyään olen mestari keksimään kompromisseja, silloin kun niitä voi käyttää. Hyvät hetket korvaavat kyllä ne kurjemmat ja jossakin vaiheessa sitä jo nauretaan yhdessä turhille nokkapokille.

6. Näe vaivaa

Perhe vaatii toimiakseen panostusta. Ei riitä että säännöt on olemassa, niistä on pidettävä kiinni. Lapset ovat selittelyn mestareita mutta rajat on oltava. Myös parisuhteen hoitaminen jää monesti arjen velvollisuuksien ja rutiinien alle. Ehkä pitkien liittojen salaisuus on kumppanin huomioiminen ihan joka päivä, pienilläkin teoilla. Me emme ole kokeneet seurusteluaikaa ilman lasta enkä osaa kaivata sitä. Kun sitten saamme olla kahdestaan tuntuu olo ihan yhtä rakastuneelta kuin alussa, ihan kuin aikaa ei välissä olisi ollutkaan.

Uusperheen perheytyminen voi kestää joidenkin asiantuntija-arvioiden mukaan jopa kolme vuotta. Se tuntuu ehkä pitkältä ajalta, mutta minusta aika on kulunut hyvin nopeasti. Jokainen päivä vie meitä eteenpäin ja jokaisesta päivästä olen kiitollinen. Riskihän se oli, mutta paras sellainen <3





-Elisa

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Keväinen kosmetiikka-arvonta!

Kevään kunniaksi pidetään nyt kosmetiikka-arvonta kaikkien  Facebook-tykkääjien kesken!
Pakettiin kuuluu kolme Mavalan kynsilakkaa kesäisissä sävyissä, Bangerheadin kuivashampoo ja
Cutrinin Sensitive vaahtoshampoo.




Näin pääset mukaan: Tykkää Saa tuijottaa-blogista facebookissa. Kerro arvontajulkaisussa, mikä sinun mielestäsi on kivointa keväässä?

https://www.facebook.com/saatuijottaa?ref=hl



Arvonta päättyy 26.4 klo 19.
Onnettarena toimii meidän poika.



Ihanaa alkavaa viikkoa,


Elisa

#KPBP, kuulumisia ja #OIKEANAINEN

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja terveisiä Kaksplus bloggaaja-tapahtumasta!
Eilen tapasimme noin kahdenkymmenen bloggaajan voimin Sokos Hotel Pasilassa.


Päivään mahtui kolme tuote-esittelijää, Crocks Suomelta, kc-professionalilta sekä Cloettalta, rupattelua sekä kirsikkana kakun päällä Mutsis on ja Project Booty-blogeja kirjoittavan Emilian vierailu. Olimme kirjoittaneet Emilialle valmiiksi kysymyksiä ja keskustelimme laajasti bloggaamisesta, eniten itselleni sain Emilian vinkeistä kuinka säilyttää blogi laadukkaana keskellä kiireisempääkin arkea. Oli todella mukava tavata kaikkia muita ensimmäistä kertaa ja yhdistää kasvoja eri blogeihin. Tunnelma oli oikein rento ja mukava ja tapahtuma onnistunut, vaikka meille varatut pikkusuolaiset katosivatkin jonkun muun hotellivieraan suuhun! Saimme onneksi vielä keittiöltä pientä suolaista.

Aion lähitulevaisuudessa panostaa blogissa säännöllisyyteen ja ulkoasuun enemmän ja päätinpä myös laittaa osan eilen blogipäivässä saamistani tuotteista jakoon teille lukijoille. Tästä ensimmäisestä arvonnasta kerron enemmän seuraavassa postauksessa.

Mieleinen yllätys oli myös Turtles-crocksit, jotka nappasin itselleni nopeimpana viittaajana. Ne ovatkin olleet kotiin tulostani asti jalassa melkein koko ajan.


Viimeiset kaksi viikkoa on olleet aika haipakkaa, koska olen ollut paljon enemmän töissä ja koulussa kuin suunnittelin. Näin ollen myöskään aikomukseni useammin kirjoittamisen suhteen ei ole vielä toteutunut, mutta palautan näyttökansion 28.4 ja harjoittelu päättyy vappuaattona. Tämän jälkeen olen käytännössä vapaa kirjoittelemaan niin paljon kuin huvittaa. 

Tässä sunnuntain kuvia ja lopussa #OIKEANAINEN-haaste:





Eräs toinen viikonloppu, mietin "onks mun pakko olla ulkona.."


Onni-gerbiilin viimeinen ilta







Näytähän peukku

Jos pitää poseerata!



Ajattelin ympätä tähän postaukseen vielä myös #OIKEANAINEN - haasteen, joka lähti alkujaan liikkeelle but I'm a human not a sandwich-blogista ja on nyt kerännyt todella paljon osallistujia lyhyessä ajassa.


#OIKEANAINEN


Kuva on otettu tänään aamulla noin 5 minuuttia sängystä nousemisen jälkeen, ihan tarkoituksella.
Vielä muutama vuosi sitten en olisi laittanut julkiseen jakoon kuvaa jossa olen täysin meikittä ja luonnollinen oma itseni. Mutta kohta 26-vuotiaana viihdyn paljon näin. En ole ehkä aina tyytyväinen keikkuessani normaalipainon ylärajoilla viidettä vuotta, mutta hitot siitä, olenhan minä kaunis ja ihana tällaisenakin. Mieheni usein kehuu, suorastaan palvoo minua näytin miltä tahansa ja minun näkeminen kunnon pakkelissa on lapsellekin vierasta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etten välittäisi itsestäni, kyllä välitän. Ehkä viimeisen vuoden aikana olen tehnyt pisimmän matkan itseni hyväksymisessä, tikkujalkojen, keppien, keikkuvan kävelytyylin ja huonon tasapainon kanssa etenkin. Olen huomannut että pyörätuolinkaan käyttö välillä ei rajoita tai tee minusta jotenkin passiivisempaa, itseasiassa tuolilla liikkuessa jää energiaa muuhunkin. On kyllä ollut kivikkoinen matka tähän asti, mutta enää en katsele maahan liikkuessani kaupungilla tai sulje silmiäni ikkunoiden kohdalla koska en halua nähdä vaappumistani. Sanon siis nyt itsestään selvyyden: Vammainenkin nainen voi olla kaunis, laihana, muodokkaana, ylipainoisenakin. Ei kannata hävetä itseään, minäkin tein niin ihan liian kauan. Jokaisesta meistä löytyy jotain kaunista, joka päivä.

Haluatko osallistua haasteeseen?

Ota kuva itsestäsi, postaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen.

-Elisa

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Hei huhtikuu


Pääsiäinen on nyt vietetty ja kevät näyttää olevan täällä vihdoin, ainakin pääkaupunkiseudulla. Meidän pyhät meni reissussa ja lepäillessä. Huomenna koittaakin taas arki ja aikainen herätys, siksi nyt lyhyesti kuulumisia. Sain siis botox-pistokset viime viikon torstaina ja odottelen niiden tehoa, noin parin viikon kuluessa pitäisi huomata jos auttavat. Nyt olen pärjännyt kivun kanssa melko hyvin, ehkä en ajattele sitä enää niin paljon. Sain myös blogiyhteistyönä kokeiluun Cefaly-nimisen tens-laitteen, josta kirjoitan käyttäjäkokemusta pian. Näin alkuun, reilun viikon kokeilulla tuntuu, että laitteen sähkövirta ainakin rentouttaa ja hoidon aikana ei päänsärky tunnu. Seuraava neurologin kontrolli on toukokuun puolessa välissä, eli noin viisi viikkoa botoxien laitosta. Ainakin sinne saakka jatkan esto- ja särkylääkitystä ja päänsärkypäiväkirjan pitämistä. Saa nähdä mitä tapahtuu, mutta positiivisia tässä yritetään olla.

Lehdet tulossa puihin


Tänään kävimme miehen siskolla kylässä ja leikimme kotipihalla peräti ihan kaksin pojan kanssa. Ihan mahtavaa että tällä kertaa sujui leikit ilman temppuilua. Toistaiseksi joku on aina hälytysvalmiina painumaan pojan perään jos hän jotain keksii. Vältämme turhia riskejä, mutta kai tämä kaksin ulkona olo välillä on pientä riskin ottoa ja ennen kaikkea totuttelua syksyllä alkavaan esikouluvaiheeseen. Välillä mietin olisiko minulla lujempi auktoriteetti jos olisin ollut pojan kanssa aina;  olisiko hän niin tottunut siihen, että en voi lähteä juoksemaan perään ettei edes yrittäisi lähteä omille teilleen? Kuten monet muutkin lapset hän rakastaa kilpajuoksua, mutta on tainnut vihdoin ymmärtää että minun kanssa se ei kannata.

Kuvia tältä päivältä (eli kuvaoksennus):

Oltasko hippaa?

Me voitas juosta tässä

Ja sitten koko tää ympäri!

Suunnittelemassa leikkiä

Uusi kotieläin?


Rekkoja tietenkin

Rekat järjestäytyy

Rekka se on joka pitää miehen tiellä...

Pari viime kuukautta on olleet hyvin hiljaisia blogin puolella, mutta tässä kuussa siihen tulee muutos. Olen päättänyt kirjoittaa nyt huhtikuussa ainakin etiikasta perhesuunnittelussa, uusperhe-vinkeistä, lapsuudesta, kuntoilusta, ringetestä, cefaly-laitteesta sekä tietenkin ensi viikon lauantaina pidettävästä Kaksplussan bloggaajien tapaamisesta. 

Ideoita on siis paljon, mutta niiden suohan on ehtymätön!

Mitä sinä haluaisit minun kirjoittavan? Vammaista vai ei niin vammaista juttua? ;)
Minusta tai kenties sinunkin perheestä?

Ehdota ihmeessä kommenttiboxiin, blogin facebook-sivuille tai sähköpostiin elisa.poutanen@gmail.com

Iloista viikkoa!

-Elisa