Toinen uusperhe esittäytyy

Uusper(s)heilyä

Olen Tiia, 28- vuotias merkonomiopiskelija, äiti, hiljalleen perheytyvän uusperheen toinen aikuinen (biologinen) osapuoli ja MMC- vammainen.  Perheeseeni kuuluu leikki-ikäinen poikani ja miesystäväni. Käytän liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia. Asumme tällä hetkellä kahta kotia (minä ja poika yhdessä, miesystäväni toisessa asunnossa) ja seikkailemme ristiiinrastiin, mutta siihen tulee toivottavasti muutos, kunhan taloudelliset seikat antavat myöden. Avautumista uusperheeseen liittyvien ei- biologisten aikuisten ”oikeuksista” ja ”ei oikeuksista” asiaan liittyen tulee jatkossa.

 

 

Millainen on perhe? Tätä olen monesti miettinyt yksin tai jonkun muun kanssa, etenkin sen jälkeen kun elämässäni asiat eivät menneet kuten Strömsössä (ainakaan tuona ajankohtana, toisin on nykyään) ja ydinperheellisen elämäni päättyi.

Näen, että edelleen tänä päivänä helpoin malli mieltää perhe on äiti, isä, 2 lasta, koira ja farmari-volvo. Mutta eipä se olekaan koko totuus. Esimerkiksi meidän perheessä on päädytty malliin, että perhe on sellainen, jolla on yhteisiä kiintopisteitä elämässä, kuten yhteinen elämänkulku ja tahto tehdä yhdessä elämää. Perheellistymiseen ei välttämättä tarvita juridisia tai verisiteitä. Yhtälailla jollekin ystävät voivat olla perhe, johon luottaa ja tukeutua. Osalla ystävät ovat ne, jotka ovat aina olleet läsnä, tukeneet ja rakastaneet. Minullakin on ollut etuoikeus saada nauttia ihanista ystävistä, jotka ovat kanssani kasvaneet.

Entäpä uusperhe? Miten tehdä erillisistä yksiköistä, joilla on jopa pitkä historia takana erillään, perhe? Sen kun tietäisi...Ehkä sen tekee vain aika, kuten kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Ja se, että kaikki saavat kasvaa yhdessä, toistensa tukemana, niin aikuiset kuin lapset. Luodaan hiljalleen yhteisiä kokemuksia ja yhteistä historiaa, siitä se lähtee.